Pihavalaistuksen suunnittelu alkaa kartoittamalla kolme peruskohdetta: kulkureitit, sisäänkäynti ja oleskelualue - nämä muodostavat toimivan pihavalojärjestelmän rungon. Kaikkia pihan osia ei tarvitse valaista, sillä katse hakeutuu luontaisesti pihan valoisimpaan kohtaan. Hyvä suunnitelma yhdistää turvallisuusvalaistuksen, korostusvalaistuksen ja tunnelmavalaistuksen niin, että kokonaisuus tuntuu harkitulta eikä sekavalta. Sähkövedot ja ohjaustapa kannattaa lukita jo suunnitteluvaiheessa, ennen kuin yhtään kaapelia vedetään.

Mistä pihavalaistuksen suunnittelu kannattaa aloittaa?

Aloita merkitsemällä kartalle tai paperille kaikki paikat, joissa tarvitset valoa tai haluat luoda tunnelmaa. Kolme pakollista aluetta ovat kulkuväylät, sisäänkäynti ja mahdollinen oleskelutila kuten terassi tai patioalue. Näiden lisäksi voit valita yhdestä kolmeen korostettavaa kohdetta - esimerkiksi dramaattinen puu, muuri tai istutusalue.

Suunnittelun ajoittaminen vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi. Kaapelointi on edullisinta tehdä pihan rakentamis- tai remontointivaiheessa, jolloin pihaa ei tarvitse avata erikseen. Valmiin pihan lisävalaistus onnistuu myös piharemontin yhteydessä.

Myös talon julkisivu ohjaa suunnittelua. Rauhallinen arkkitehtuuri kaipaa hillittyä valaistusta - voimakkaat spotit sopivat paremmin moderniin kivitaloon kuin perinteiseen puutaloon.

Millainen valaisin eri piha-alueille sopii?

Valaisintyyppi valitaan aina alueen käyttötarkoituksen mukaan, ei ulkonäön perusteella. Eri alueille sopivat seuraavat tyypit:

  • Pollarivalaisin - kulkuväylät ja piha-alueen rajaaminen. Pollarit eivät huku lumen alle ja antavat tasaista valoa reitin varrelle.
  • Seinävalaisin - sisäänkäynti, julkisivu ja terassin seinusta. Toimii hyvin myös pation yleisvalonlähteenä.
  • Kohdevalaisin - puut, pensaat, muurit ja muut korostettavat yksityiskohdat. Valo suunnataan kohteeseen, ei kulkusuuntaan.
  • Maavalaisin tai LED-nauha - portaat, muurin reunat ja tasopintojen reunojen korostaminen matalalla valolla.

Lumenarvon tarve vaihtelee: yleisvaloissa 300-500 lm riittää useimpiin pihakohteisiin, tunnelmavaloissa 100-200 lm on sopiva taso. Värilämpötilaksi suositellaan noin 3000-4000 K, joka sopii sekä puuvalaistukseen että julkisivuun. Artikkeli paras pihavalaisin eri käyttökohteisiin auttaa vertailemaan tyyppejä tarkemmin.

Miten sähköistys huomioidaan pihavalojen suunnittelussa?

Kiinteät sähköasennukset vaativat aina sähköasentajan - itse saa asentaa vain pistotulpallisia valaisimia. Sähkösuunnittelussa selvitetään ensin, mistä pisteistä sähköä on saatavilla ja riittäväkö nykyinen sulakekoko suunnitellulle valaistukselle.

Akkukäyttöiset ja aurinkokennoiset valaisimet ovat hyvä lisä kohteisiin, joihin kaapelin vetäminen olisi kallista tai hankalaa - esimerkiksi terassin reunavalaistukseen tai polkujen varrelle. Ne eivät kuitenkaan korvaa kiinteitä valaisimia sisäänkäynnin tai kulkuväylien päävalona.

Ulkovalaisimissa IP-luokituksen on oltava vähintään IP44. Avoimessa ympäristössä, kuten puutarhassa tai tuulialttiilla terassilla, IP54 tai korkeampi on suositeltava valinta.

Miten valaistuksen ohjaus kannattaa valita?

Ohjaustavasta kannattaa päättää ennen asennusta, koska se vaikuttaa kaapelointiin ja kytkimien sijoitteluun. Kolme yleisintä vaihtoehtoa ovat hämäräkytkin, liiketunnistin ja ajastin - niitä voidaan myös yhdistellä.

  • Hämäräkytkin sopii parhaiten sisäänkäynnin ja kulkuväylien päävalaisimiin, jotka halutaan pitää päällä koko pimeän ajan.
  • Liiketunnistin on hyvä valinta paikoille, joissa valo tarvitaan vain satunnaisesti - esimerkiksi autotallin edusta tai pihan nurkkaukset.
  • Ajastin tai älyjärjestelmä sopii korostusvalaistukseen, jonka haluaa sammuttaa myöhään illalla energiansäästön vuoksi.

Valaistus ei saa häikäistä naapureita tai häiritä liikennettä. Valo kannattaa aina suunnata ylös tai alas, ei suoraan silmien korkeudelle.

Pihavalaistus suunnitellaan parhaiten ennen kaapeloinnin aloittamista - muutos jälkikäteen tulee aina kalliimmaksi. Tutustu ulkovalaisimien valikoimaan outoled.fi:ssä.